SYKSY SAAPUU KANALAAN

KOKO PERHEEN LELLIKIT

Kesällä kaikki vapaa-aika tuntui kuluvan kanalalla. Ei siksi, että se olisi ollut velvollisuus, vaan siksi, että kanojen touhuilujen katsominen oli parempaa viihdettä kuin yksikään tv-sarja. Makoilimme aitauksen ulkopuolella viltillä päivät pitkät ja lopulta hankimme ihanan, punaisen retropihakiikun kanalan luo, jotta voisimme tuijotella kanojen touhuja keinusta käsin. 

Läsnäoloomme tottuneet kanat kesyyntyivät yhä enemmän ja enemmän, niin että ne uskaltautuivat aluksi syömään kädestämme ja lopulta rohkeimmat uskalsivat kiivetä syliin asti herkkupalojen perässä. 

 Nokittuaan ulkoaitauksesta kaiken vihreän, kanat olivat erityisen kiinnostuneita tarjoamistamme lehdistä. 

Voikukka, vadelma, vesiheinä ja muut tuoreherkut saivat kanat suorastaan villiintymään. Aina emme ehtineet edes tarjota lehtiä hönöille, kun ne jo hyppivät korkeita loikkia viedäkseen parhaat palat käsistämme.

RUOHO ON VIHREÄMPÄÄ AITAUKSEN TOISELLA PUOLELLA

Loppukesästä, kun kanat olivat kunnolla kotiutuneet, uskaltauduimme päästämään kanat aitauksensa ulkopuolelle kuopsuttelemaan. Alkuun jouduimme houkuttelemaan ne ulos ja opettamaan ne hyppäämään aitauksen ovesta "kynnyksen" yli. 

Vapaana viipeltämiseen oitis rakastuneet kanaset oppivat kuitenkin hyvin nopeasti kärkkymään ulospääsyä aitauksen ovella.  

Aluksi kanat pyörivät hyvin lähellä kotimökkiään. Ne etsivät ötököitä pihanurmelta, kuopsuttelivat maata havupuiden alta, näykkivät vadelmapensaiden lehtiä ja löysivät mahtavan kylpypaikan pihakuusen alta. 

Ensimmäisillä kerroilla kukko komensi kanat takaisin aitaukseen noin tunnin ulkoiltuaan. Jos kanat seurasivat kukkoa kauniissa jonossa, aitaukseen palaaminen sujui mallikkaasti. Mutta jos osa kanoista unohtui kuopsuttelemaan pihaa, ne unohtivat miten aitaukseen loikataan sisään ja yrittivät hätääntyneenä päästä sisälle jokaikistä kanaverkon reikää kokeillen. 

Välillä kukko näyttää hönöille mallia loikkaamalla aitauksen oven kynnykselle ja palaamalla aitauksen puolelle. Näin se muistuttaa kanoja mistä kohtaa verkkoseinää pääsee sisälle ja että kannattaa käyttää ovea eikä yrittää tunkeutua verkon rei'istä aitaukseen. Kukko tekee myös jonkinlaisia turvallisuuslaskelmia: jos kanoista yli puolet on sen lähettyvillä, kaikki on hyvin. Jos puolet kanoista on vaikkapa kukon luona aitauksessa ja puolet aitauksen ulkopuolella, kukko valpastuu. Ja jos yli puolet on "väärällä puolella", kukko alkaa komentaa karkulaisia ja ohjata niitä luokseen tai siirtyy samalle puolelle enemmistön kanssa.

Ulkoilua rakastavia kanoja on välillä erityisen haasteellista houkutella takaisin harmaaseen aitaukseensa. Tähän puuhaan kannattaa säästää herkkupaloista parhaimmat. Erityisesti Red nauttii suunnattoman paljon saamastaan vapaudesta ja yrittää ottaa siitä kaiken ilon irti. Se odottaa aina ensimmäisenä ovella vaativasti kaakattaen ja muiden palattua aitaukseen se vielä nokkii innokkaana pihanurmikkoa eikä malttaisi millään liittyä muiden seuraan. 

KYLPYLÄTUNNELMAA, ONNELLISIA KANOJA JA KYTTÄÄMISTÄ

Kanojen lempipuuhaa on suuren pihakuusen alla kylpeminen. Aikansa herkkupaloja etsittyään ne siirtyvät kuusen alle ja kuopsuttavat sinne sopivan poteron, johon ne asettautuvat loikoilemaan kylki kyljessä. Ne räpiköivät hienoa hiekkaa sulkiensa väleihin ja jaksavat nautiskella tästä spa-tunnelmasta luonnonhelmassa vaikka kuinka kauan. Kylvystä noustuaan ne ravistelevat itseään niin, että iso hiekkapilvi pölähtää sulkien välistä ilmaan. Näillä puhdistautumistoimilla kanat karkottavat loisia.

Jokaisella ulkoilukerralla kanaset tuntuivat laajentavan reviiriään. Ne uskaltautuivat jo näköetäisyyden ulkopuolelle kanalasta ja pian saimmekin hätyyttää kanoja läheisistä metsiköistä. Ruskeat kanat maastoutuvat hyvin syksyiseen metsään, mutta onneksi riemukas kuopsuttelun ääni ja pusikosta pilkistävä punainen harja paljastavat niiden sijainnin vähän kauempaakin. 

Täysin vartioimatta emme kanoja uskalla jättää, koska täällä maalla vilisee kettuja, kanahaukkoja ja muita saalistajia. Kanojen vartiointiin kanssamme osallistuu naapurin kissa (joka ei tiedä olevansa naapurin kissa). Kanat ovat ilmeisesti jo naapurin puolella asuessaan tottuneet sen seuraan ja päästävät katin lähelleen. 

Kanojen tultua ulos aitauksesta kissa käy sulkemassa aitauksen oven. Se pökkii ovea kuin vaivihkaa vartalollaan ja viimeistelee työnsä tökkäämällä oven kiinni hännällään. Sitten se seuraa kanojen touhuja laiskanpulskeasti nurmikolla itseään pesten, ja kun kanat siirtyvät kauemmas, kissa kurkkaa niiden perään kanalan alta tai nurkan takaa.

Bongaa kuvasta kissa. Vinkki: kanalan alla.

Kanojen onnellisuus näkyy munantuotannossa: muutama tylsä päivä aitauksessa, ja munien määrä laskee pariin per päivä. Tunnin - parin ulkoilu raikkaassa syyssäässä, ja seuraavana päivänä munintalaatikossa odottaa iloinen tervehdys kaikilta kanoilta. 

Onnelliset "siskokset" Cindy ja Taystee kylpemässä.

Red tosin munii minimuniaan muita harvemmin. Näitä spesiaalimunia tuli loppukesästä mitä kummallisemmissa muodoissa. 

Redin munista syntyy loistava munakas vähän tiukempaakin dieettiä noudattavalle.

KATSON ULOS IKKUNASTA - KAI TÄÄ ON MESTA NASTA, EN TIEDÄ PAREMMASTA

Harvinaisen lämmin syksy antoi meille mahtavan mahdollisuuden pitää kanalan luukkua auki yötä päivää pitkälle syyskuuhun. Vaikka maatiaiskanat kestävätkin kylmyyttä hyvin, kanalan sisälämpötilaksi suositellaan vähintään 5-13 lämpöastetta. Niinpä yöpakkasten saavuttua käänsimme kanalan lattialämmityksen päälle ja suljimme kanalan luukun yöksi. 

Alkuun meitä hirvitti, miten laajenevaan reviiriin ja vapauteen ihastuneet kanat viihtyvät piteneviä aikoja ahtaalta tuntuvissa sisätiloissa. Aamulla ne pölähtävätkin ulos yhtenä kaakattavana sulkapallona, kun käymme avaamassa luukun. Kerran jätin vahingossa aitauksen oven auki tullessani päästämään kanoja sisältä aitaukseen. Yksi kanoista lensi kauniissa kaaressa sisältä kanalasta aitauksen poikki ja ulos aitauksesta. Siinä olikin sitten melkoinen homma saada se takaisin aitaukseen muiden kanojen kanssa. Aina kun sain sen lähellekin aitauksen ovea, kaikki muut kanat olivat odottamassa ovella ulospääsyä. 

Koitimme keksiä ulkoaitaukseen lisää virikkeitä, mutta lapsen loputtomasta kekseliäisyydestä ja askartelutaidoista huolimatta erilaiset leikkiviritelmät eivät kanoja kiinnostaneet. Haimme anoppilasta toisenkin heinäseipään aitaukseen orreksi ja siitä hönöset sentään pitivät. 

Harmiksemme aitauksen verkkoseinä ei kuitenkaan kestänyt orsien ja kanojen painoa, vaan seiniin syntyi petolinnun mentävät reiät, jotka paikkasimme ja laskimme orret lepäämään aitauksen alareunan tukipuille eli lähes maantasoon. 

Caputon ja Redin hellyydenosoituksia orrella.

Orsiin tottuneet kanat nousivat silti tottuneesti orrelle "turvaan" ja kukkokin kuvittelee kajauttavansa kiekunsa pidemmälle noustuaan parikymmentä senttiä maantason yläpuolelle orrelleen.

Aitauksen ulkopuolelle tehdyt ekskursiot, hiekkakylvyt ja erilaisten ruokien hämmästely riitti kanasille hyvin aktiviteetiksi.

Tuore viikuna - pelottava ilmestys, mutta osoittautui herkulliseksi.

Oman kasvihuoneen viimeiset tomaatit innostivat kanat kokeilemaan "pöytäjalkapalloa".

Riisipiirakka! Aivan tajuttoman hyvää!

Illan hämärtyessä yhä aikaisemmin kanat menevät kiltisti sisälle nukkumaan. Säädimme valaistuksen sopivan pituiseksi ajastimella sekä asensimme ulkoaitaukseen liiketunnistimella toimivan valon helpottamaan sysipimeän metsän keskellä sijaitsevan kanalan huoltotoimenpiteitä. 

ON PUHTAITA MOLEMMAT NELIÖT - EI VIIHDY SIELLÄ LOISELIÖT

Kuivan intiaanikesän vaihduttua syksyn tihkusateeseen ja tuulenpuuskiin tajusimme, ettei leikkimökin räystäänalunen riitä sateensuojaksi ja kaivelimme taas puuvajan perukoilta rakennusmateriaalien jämiä. Valokatteen kappaleista syntyi ulkoaitaukseen sopiva sadesuoja.

Pakollisten huoltotöiden lisäksi lisäilimme kanalaan hieman sisustuksellisia elementtejä. Tilasin netistä pari hauskaa, peltistä kanataulua. Tytär viritti kanalan verkkoseinän alareunaan muovista nurmikkomattoa estämään kuvikepurun lentelemistä eteisen puolelle. 

Peltiset kanataulut: Allposters.com. Harmaa ovimatto: Citymarket.

Kauppareissulta tarttui mukaan myös tarjouksessa ollut ovimatto eteisen matoksi. Eteisen lattia oli jo alkanut kulua naarmuille ja lisäksi pieni tila on helpompi puhdistaa ravistamalla eteismatto puhtaaksi, kuin siivoamalla se aina rikkalapiolla ja harjalla. 

Muovinen nurmikkomatto estää kuivikkeen lentelemisen kanaverkon läpi. Nurmikkomatto: Tiger.

Lisääntyvä sisälläoloaika lisäsi myös kanankakan siivoamista siinä määrin, että vaihdoimme osan kuivikkeista pariin kertaan. Vinkki: kanat eivät säästele ruoka- ja vesiastioitaan ampuessaan kakkaa mihin sattuu. Sain vihdoinkin aikaiseksi ostaa pari ripustuskoukkua ja asensimme sisäkanalan ruokinta- ja juoma-astiat pois lattialta roikkumaan katosta niin, että astioiden siivousoperaatioiden määrä väheni huomattavasti. Tytär halusi välttämättä virittää kanalaan myös talvivalot.

Viileämmät kelit vähensivät käyntejämme kanalalla. Jokapäiväiset huoltotoimenpiteet hoidettiin, mutta hyytävä tuuli tai tihkusade eivät innostaneet enää istumaan pihakeinussa. Kanat alkoivat vieraantua meistä sen verran, että ne perääntyivät taas hieman meidän tullessa tuomaan ruokaa, eivätkä ne enää yhtä ennakkoluulottomasti tulleet meitä tervehtimään. 

Red jakelemassa "pusuja" Taysteelle.

Ellun kanala kiittää ja kuittaa tältä erää. Edellisestä postauksesta onkin jo pieni ikuisuus ja paljon on ehtinyt kanalassa tapahtua sen jälkeen. Yritän ryhdistäytyä ja kirjoitella kuulumisia hieman useammin. 

Kanalan talvivalaistus.