...EI SUINKAAN BATMAN, VAAN KATASTROFI
Harvinaisen runsasluminen talvi yllätti landepaukut. Eräänä päivänä huomasimme, että lumitaakka oli rikkonut sekä kanojen piha-aitauksen että kasvihuoneemme. Ottaen huomioon, millainen urakka kanalan rakentaminen oli viime kesänä, kyllähän siinä itku tuli.
Ensin ajattelimme tehdä korjaustyöt talkoovoimin kevään edetessä, mutta ilmeisesti ulinaani kyllästynyt, maailman reippain ja näppärin insinööri vetäisi remonttihousut jalkaansa ja otti akkuporakoneen kauniiseen käteensä ja lopulta aitauksen korjaamisen kului vain yksi viikonloppupäivä.
Samalla vahvistimme aitausta yhdellä tukipylväällä.
KANOJEN HUVILA JA HUUSSI
Kanojen ollessa sisätiloissa, suljetussa pikkuriikkisessä kanalassa huoltotoimenpiteiden tekeminen on aika haastavaa. Niinpä kanalaan oli kertynyt aika paljon kakkaa - etenkin takaseinä oli aivan ryvettynyt.
Kun kanat uskaltautuivat pahimpien pakkasten jälkeen ulos, kuurasimme kanalan pohjaa myöten.
Varsin iloista puuhaa tuo kiinnikuivahtaneen kananpaskan jynssääminen seinistä tilassa, jossa hädintuskin mahtuu kääntymään ja orret pakottavat työskentelyasennon mahdollisimman epäergonomiseksi.
Samalla ratkaisimme tulevat seinänpuunausprobleemat virittämällä takaseinälle orren taakse kanalan väriteemaan sopivan vahkankaan. Vahakankaan saa irrotettua ja kuurattua puhtaaksi väljemmillä vesillä.
Aika söötti, eikö? Kanojen taapertaessa takaisin sisälle kukko ei meinannut uskoa siistiä ja sisustettua kanalaa vanhaksi kodikseen.
 |
| "Anna määkin kurkkaan!" kuikuilee Poussey kukon takaa. |
 |
| "Voooooi jestas, eihän tätä enää tunnista omaksi kodikseen!" hämmästelee kukko edelleen ikkunaluukulla |
NYT SIUNAUSTAAN SUOPI TAAS LÄMPÖ AURINGON...
Talven ja kevään aikana kelien salliessa kanat pääsivät hieman jaloittelemaan aitaukseen.
 |
| Päivää paistattelemassa kanalan luukulla. |
Jäisellä pihalla liukastelu tuntui kuitenkin olevan liian jännittävää touhua, ja kanaset viihtyivät edelleen paremmin sisätiloissa.
Pitkä talvi sisällä kanalassa vaati kuitenkin veronsa. Taystee ja Cindy kaljuuntuivat pelottavasti. Ensin luulimme, että kyseessä on sulkasato, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että asialla on sisätiloihin turhautunut kukko. Aluksi kanoilta kaljuuntui päälaki, sitten lähti suuri alue sulkia selästä. Kevätaurinko paljastikin melkoisen muodonmuutoksen näiden nokkimisjärjestyksessä alimpana kököttävien kanasten ulkomuodossa: siipiään levitellessä ne näyttävät aivan kaupan pakastebroilereilta...
Meidän nähtemme kukko kuitenkin käyttäytyi mallikkaasti eikä Caputon
"vaimo" Red ilmeisesti joutunut lainkaan nokkimisen kohteeksi.
Kanojen ulkonapitokiellon loppuessa olimme juuri lähdössä kesälomareissulle, joten kanat pääsivät aitauksen ulkopuolelle vasta kesäkuun puolivälissä matkalta palattuamme. Voi sitä kuopsuttelun iloa, kun tylsän kuivikkeen ja karun aitauksen sijasta pääsi tonkimaan metsän kuiviin lehtikasoihin, ruopsuttamaan vihreäää nurmikkoa ja napostelemaan voikukkia, piharatamon lehtiä ja kaikkia muita ihania herkkuja, joista talven aikana sai vain unelmoida!
Jo ensimmäisenä ulkoilupäivänä kanat uskaltautuivat laajentamaan reviiriään edellisestä kesästä. Viime kesänä kanat pysyivät melko visusti kanalan kupeessa ja korkeintaan muutaman metrin etäisyydellä metsän suojaisissa pusikoissa. Nyt ne lähtivät päättäväisesti jonossa tutkimaan aukeaa pihamaata.
Talven aikana kanat olivat myös hieman vieraantuneet meistä ja ujostelivat alkuun seuraamme.
Onneksi meillä oli ujosteluun varma parannuskeino: katkaravut!
Kukkoa olin jo aiemmin keväällä totuttanut koskettamiseen silittämällä sitä sen pyrkiessä ulos kanalasta.
Katkarapujen avulla pääsin paijaamaan vähän herkkusuu-Rediäkin.
Herkkujen perässä nämä kanaset saa houkuteltua ihan mihin vaan - vaikka suoraan leijonan suuhun. Aluksi kovin varautuneet hönöt uskaltautuivat pian syliin asti katkarapuja etsimään, ja kun naapurin kissa tuli vaatimaan omaa osuuttaan herkuista, nämä hölmöläiset koittivat viedä herkkupaloja suoraan kissan nenän edestä. Kissa näytti nopealla tassunliikkeellä kuka on pihapiirin ravintoketjun kingi.
 |
| Välillä kanaset häviävät pitkäksi aikaa metsään kuopsuttelemaan, mutta käyvät aina välillä "ilmoittautumassa" terassimme luona. |
Kunhan kesä etenee, näpyttelen kenties kuulumisia ensimmäisestä hautomisyrityksestämme...
