Kanamme ovat noin vuoden ikäisiä kiuruvetisiä maatiaskanoja.
Kesy kana (gallus gallus domesticus) polveutuu punaisesta viidakkokanasta (gallus gallus). Kana on kotoisin kaakkois-Aasiasta, missä viidakkokanoja elää edelleen luonnonvaraisina. Kanoja on pidetty kotieläiminä jo 4000-5000 vuotta sitten. Intian niemimaalta kanojen pito levisi lähi-itään ja sieltä Eurooppaan. Suomessa kanoja on pidetty rautakaudelta asti ja viimeistään keskiajalla kana oli jo yleinen kotieläin. Kanan merkitys munijana ja lihana ei ole aina ollut yhtä suuri: Aasiassa kanoja pidettiin pitkään kukkotappelujen takia ja sotasaaliina, Suomessakin aatelis- ja kuninkaankartanoissa lähinnä pihojen koristeina.
Kanatalouden alkaessa kehittyä Suomessa 1900-luvun alussa paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet kanakannat jäivät ulkomailta tuotujen munijarotujen jalkoihin ja kantoja risteytettiin tehokkaampien tuotantokanojen aikaansaamiseksi. Jo 1960-luvulla suomalaiset maatiaiskanat olivat suorastaan harvinaisia. Samoihin aikoihin heräsi kiinnostus Suomen olosuhteita kestävien kanakantojen säilyttämiseen. Maatiaiskanojen säilytysohjelma alkoi vuonna 1998. Sen tarkoituksena on luoda jatkuvasti täydentyvä säilyttäjä- ja poikastuottajaverkosto. Maatiaiskanakannat ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan. Säilytysohjelman alkaessa kiuruvetisiä kanoja oli jäljellä 90kpl.
Maatiaskanojen pitäjä voi säilyttää kantaa epävirallisestikin, mutta voi myös liittyä MTT:n säilytysohjelmaan. Säilytysohjelmaan liittyessä tulee sitoutua pitämään kanoja vähintään neljän vuoden ajan, pyrkimään lisäämään kanojen määrää ja olemaan risteyttämättä kantoja. Yli 20 maatiaskanan pitäjälle, joka kuuluu säilytysohjelmaan, voidaan myöntää EU:n erityistukea uhanalaisten alkuperäisrotujen säilyttämisestä.
Maatiaskanat eivät ole kovin tehokkaita munijoita, mutta ne ovat kestäviä ja pitkäikäisiä. Ne sietävät matalia lämpötiloja eivätkä vaadi hulppeita olosuhteita muutenkaan. Sen sijaan niille tulisi taata mahdollisimman luonnonmukaiset oltavat. Niillä on luontaiset vaistotoiminnot tallella, ja niiden tulisikin päästä toteuttamaan näitä tarpeita: elämään pienissä parvissa, nukkumaan orrella, munimaan suojassa, hautomaan, hoitamaan poikasia, kuopimaan maata ja etsimään ruokaa.
Kesy kana (gallus gallus domesticus) polveutuu punaisesta viidakkokanasta (gallus gallus). Kana on kotoisin kaakkois-Aasiasta, missä viidakkokanoja elää edelleen luonnonvaraisina. Kanoja on pidetty kotieläiminä jo 4000-5000 vuotta sitten. Intian niemimaalta kanojen pito levisi lähi-itään ja sieltä Eurooppaan. Suomessa kanoja on pidetty rautakaudelta asti ja viimeistään keskiajalla kana oli jo yleinen kotieläin. Kanan merkitys munijana ja lihana ei ole aina ollut yhtä suuri: Aasiassa kanoja pidettiin pitkään kukkotappelujen takia ja sotasaaliina, Suomessakin aatelis- ja kuninkaankartanoissa lähinnä pihojen koristeina.
Kanatalouden alkaessa kehittyä Suomessa 1900-luvun alussa paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet kanakannat jäivät ulkomailta tuotujen munijarotujen jalkoihin ja kantoja risteytettiin tehokkaampien tuotantokanojen aikaansaamiseksi. Jo 1960-luvulla suomalaiset maatiaiskanat olivat suorastaan harvinaisia. Samoihin aikoihin heräsi kiinnostus Suomen olosuhteita kestävien kanakantojen säilyttämiseen. Maatiaiskanojen säilytysohjelma alkoi vuonna 1998. Sen tarkoituksena on luoda jatkuvasti täydentyvä säilyttäjä- ja poikastuottajaverkosto. Maatiaiskanakannat ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan. Säilytysohjelman alkaessa kiuruvetisiä kanoja oli jäljellä 90kpl.
Maatiaskanojen pitäjä voi säilyttää kantaa epävirallisestikin, mutta voi myös liittyä MTT:n säilytysohjelmaan. Säilytysohjelmaan liittyessä tulee sitoutua pitämään kanoja vähintään neljän vuoden ajan, pyrkimään lisäämään kanojen määrää ja olemaan risteyttämättä kantoja. Yli 20 maatiaskanan pitäjälle, joka kuuluu säilytysohjelmaan, voidaan myöntää EU:n erityistukea uhanalaisten alkuperäisrotujen säilyttämisestä.
Maatiaskanat eivät ole kovin tehokkaita munijoita, mutta ne ovat kestäviä ja pitkäikäisiä. Ne sietävät matalia lämpötiloja eivätkä vaadi hulppeita olosuhteita muutenkaan. Sen sijaan niille tulisi taata mahdollisimman luonnonmukaiset oltavat. Niillä on luontaiset vaistotoiminnot tallella, ja niiden tulisikin päästä toteuttamaan näitä tarpeita: elämään pienissä parvissa, nukkumaan orrella, munimaan suojassa, hautomaan, hoitamaan poikasia, kuopimaan maata ja etsimään ruokaa.
 |
| Tyypillinen asetelma kanalassamme: Caputo-kukko orrella, Red kukon kyljessä, Poussey tekee mitä huvittaa ja "siskokset" Taystee ja Cindy tepastelemassa kahdestaan. |
CAPUTO
Koittaa käyttäytyä kuin kunnollinen kukko, mutta tiukan paikan tullen säntää kanan taakse piiloon. Herää aamuisin n. klo 5 kiekumaan ja pitää pari kertaa päivässä kiekumiskilpailun entisen asuintoverinsa, nykyisen naapurinsa kanssa korostaen asemaansa pyrähtämällä ulkotarhan orrelle kajauttamaan huutonsa kurkku suorana.
POUSSEY
Rohkea tutkailija. Röyhkeä ruokailija. Pyydystää ötököitä suoraan lennosta ja nokkaisee herkkupalat toisten kanojen nokasta. Seikkailuillaan saattaa törmätä päistikkaa häkin seinään.
Ei tunnu välittävän nokkimisjärjestyksestä tai muiden kanojen touhuista.
Talloo muut jalkoihinsa ruokaa nähdessään ja nokkii herkästi muita kanoja pois saadakseen kaikki herkut.
Tekee mitä tahtoo ja milloin tahtoo. Eli syö.
Ei tunnu välittävän nokkimisjärjestyksestä tai muiden kanojen touhuista.
Talloo muut jalkoihinsa ruokaa nähdessään ja nokkii herkästi muita kanoja pois saadakseen kaikki herkut.
Tekee mitä tahtoo ja milloin tahtoo. Eli syö.
RED
Kovaääninen ja korkeanpaikankammoinen arkajalka.
Pitää kurisevaa ääntä ruokittaessa, tervehtii ruoanjakelijaa
korviakoettelevalla kaakatuksella ja munimaan lähtiessään rääkyy kuin rääkättävä.
Rakastaa kasvien lehtiä ja viipottaa hurjaa vauhtia toiselta puolelta aitausta,
jos näkee jonkun kiikuttavan jotakin vihreää kohti aitausta.
Ei mikään itsenäinen nainen - seuraa kukkoa kaikkialle eikä välillä pysty tekemään mitään ilman kukkoa kyljessään. Nokkimisjärjestyksen kärkipäässä.
Munii minimunia.
Pitää kurisevaa ääntä ruokittaessa, tervehtii ruoanjakelijaa
korviakoettelevalla kaakatuksella ja munimaan lähtiessään rääkyy kuin rääkättävä.
Rakastaa kasvien lehtiä ja viipottaa hurjaa vauhtia toiselta puolelta aitausta,
jos näkee jonkun kiikuttavan jotakin vihreää kohti aitausta.
Ei mikään itsenäinen nainen - seuraa kukkoa kaikkialle eikä välillä pysty tekemään mitään ilman kukkoa kyljessään. Nokkimisjärjestyksen kärkipäässä.
Munii minimunia.
TAYSTEE
Metsästää myös ötököitä lennosta, mutta hillitymmin kuin Poussey.
Nokkimisjärjestyksessä peräpäässä.
CINDY
Cindy eli Hayes liittyi kanastemme joukkoon pari viikkoa muiden jälkeen.
Hengailee Taysteen kanssa.
LINKKIVINKKI:
Maatiaiskanojen säilytysohjelma:
https://sites.google.com/site/maatiaiskanat/saeilytysohjelma
LÄHTEET:
https://www.maatiainen.fi/tekstit/kana.htm
LÄHTEET:
https://www.maatiainen.fi/tekstit/kana.htm
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_maatiaiskana
http://www.maatiaiskana.com/
Kirsti Hassinen: Omat kanat, omat munat - pihakanalan perustaminen, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014
http://www.maatiaiskana.com/
Kirsti Hassinen: Omat kanat, omat munat - pihakanalan perustaminen, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014
Ihanat nimet kanoilla, jotenkin heräs pieni epäily että tykkäät orange is the new blackista 😁😁
VastaaPoistaMulla iskenyt kamala kanakuume! Nettiä selatessa bongasin myös sun blogin 🙂 nyt on hyvin talvi aikaa perehtyä kanojen pitoon ja alkaa ehkäpä nikkaroimaan jo kanalaa pikkuhiljaa..
Vai että pieni epäilys :D. Nää maatiaiskanat on olleet kyllä hämmästyttävän helppohoitoisia ja hauskaa seurattavaa/puuhasteltavaa. Onnea kanaharrastukseen!
VastaaPoista