maanantai 16. heinäkuuta 2018

ASKEL ETEENPÄIN, KAKSI TAAKSEPÄIN - HARHA-ASKEL, HYPPY!

Helatorstaina, 11 päivää kanalaidean syntymisestä, tarkoituksena oli rakennella piha-aitausta kanoille, 
mutta kanaverkkotilaus oli hävinnyt postissa. 

Sen sijaan mies ja tytär viimeiselivät lattian lastulevyllä ja minä aloitin kanablogin rustaamisen.


Kanalan rakenteet ilmastoitiin poraamalla reikiä katonrajaan. Eristeet jätettiin hieman irti seinästä ja katosta kiinnittämällä rakenteisiin rimoja, joiden päälle eristeet paineltiin.


Seuraavina päivinä arki rullasi enemmänkin normaaliraiteillaan töiden merkeissä ja kanalaprojekti eteni hissukseen. Eristeitä ilmestyi seiniin pikkuhiljaa, kunnes koko leikkimökki oli vuorattu täydellisesti paikoilleen istuvilla Finnfoamin kappaleilla. Finnfoam-levyt olivat juuri oikean paksuisia ja lähes oikean kokoisia leikkimökin tukirakenteiden väliin, joten hukkapaloja jäi hyvin vähän ja eristeen menekki oli oletettua pienempi. Finnfoamia jäikin yli yksi kokonainen levy.


Tässä kohtaa projektiin oli kulunut pari viikkoa. 

17. päivänä pääsimme leikkelemään eristeiden ja lattian lastulevyn päälle maatilavaneria. Se oli sopivan ohutta seinämateriaaliksi ja tarpeeksi kestävää lattiamateriaaliksi. Kanat ovat kovia kuopsuttelemaan, nokkimaan ja pissimään, joten lattiamateriaali ei voi olla kovin huokoinen.


Pöytäsirkkelillä maatilavanerin leikkaaminen sujui kohtalaisen helposti. Vaikeuksia tuotti lähinnä levyjen suuri koko ja taipuisuus. Maatilavaneri ei myöskään mitoiltaan ollut yhtä ideaali leikkimökin mittoihin kuin esim Finnfoam, joten askarteluun vaadittiin hieman laskeskelua. Onneksi se on miehen erikoisalaa.


Maatilavaneri ruuvattiin kiinni mökin tukirakenteisiin.
Kun koko mökki saatiin vuorattua, oli oven eristeiden peittämiseen jäljellä enää muutamia pieniä maatilavanerin kappaleita. Melko tarkalleen käytetty materiaali, etten sanoisi.


Kun kanalaa oli touhuttu kolmisen viikkoa, pyhitimme kokonaisen vapaan viikonlopun sen parissa puuhasteluun. Tytär innostui maalaushommista. Lauantain tyttö vietti rullaillen telalla kaksi kerrosta valkoista pohjamaalia hieman hiomakoneella karhennetulle vaneripinnalle.


Minä ja tytär olimme kaivaneet maahan noin 10 cm syvän kuopan ulkokanalan suunniteltua reunaa mukaillen. Tähän upotettaisiin kanaverkon päät, jotta petoeläimet eivät pääse tarhaan.


Teinin maalaillessa me vanhemmat aloimme väkertää ulkokanalan rakenteita. Kävimme ostamassa 4 kpl teräsjalkoja, joihin pystytimme kestopuut aitauksen kulmiin. 
  

Aitaus vaikutti valmistuvan melko mutkattomasti.

Sunnuntaina tytär pääsi jälleen maalaushommiin, kun vuorossa oli pintamaali.
Sillä välin me vanhemmat kaivoimme sähkökaapelin maahan ja aloitimme kanaverkon asennuksen. Edelleen kaikki sujui kuin rasvattu.


Kanaverkko pingotettiin rakenteisiin suoraksi, niitattiin kiinni niittipyssyllä ja katon verkot kiinnitin toisiinsa kanaverkosta leikatuilla "paikoilla".


Tytär sai kanalan sisäpinnat maalattua.


Sitten homma alkoi takkuilla. Vaikutti siltä, ettei valkoinen maali pysyisi sittenkään tarpeeksi hyvin seinäpinnassa. Ulkotiloissa tilanne oli vielä karumpi. Kanaverkko oli pingotettu vähän liiankin kireälle. Niin kireälle, että tukipuut käyristyivät paineen alla.


Viikonloppu-urakkamme päättyi ovenkarmien nikkaroimiseen.


Uusi viikko paljasti rakennelmamme virheet kaikessa kurjuudessaan.
 Aitaus oli väärän vänkyrä ja tukipuut alkoivat näyttää jopa katkeilun merkkejä heikoista kohdista.

Vaikutti siltä, että sunnuntain verkotustyö menisi kokonaan uusiksi. Aloimme naksautella kattoverkkoa irti ja suunnitella mahdollisia tukipuita pullistelevaa rakennelmaa tukemaan. Jossain vaiheessa paljastui kuitenkin lopullisen niitin aituksen pullisteluun iskenyt syy: mittausvirhe. Yksi aitauksen sivu oli mitattu väärin. Mies väläytteli kauhukuvia jopa koko ulkokanalan purkamisesta ja tässä kohtaa oli minun vuoroni iskeä hanskat tiskiin ja lähteä jäähylle kiukuttelemaan ja raapimaan itikanpuremia.

Kun mies sai ajattelurauhan, syntyi kompromissiratkaisu. 
Koko aitausta ei purettaisi, vaan katto uusittaisiin puoliksi. 
Mies nikkaroi liian lyhyisiin kestopuihin jatkopalat. 
Pääsimme vihdoinkin käyttämään lanseeraamaamme sanontaa "se on vaan kanala" ihan tositarkoituksessa. Olimme siis jo aiemmin päättäneet kuitata kaikki mahdollisesti kohtaamamme ongelmat ja pikkuvirheet kyseisellä lausahduksella.


Pari päivää myöhemmin purimme puolet katosta ja yhden seinän ja asensimme ne uudelleen. Lisäksi vedimme verkon kanalan alle jäävään rakoon sekä terassin kohdalle jäävään aukkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti