Ja vihdoin koitti se päivä, jolloin kanat saapuivat!
Kutsuimme naapurit ihastelemaan vastavalmistunutta kanalaamme ja saimme käskyn tulla hakemaan mieleisemme kanat.
Koska eläimet saapuivat niinkin kaukaa kuin naapurista, haimme ne sylissä kantamalla.
Koska eläimet saapuivat niinkin kaukaa kuin naapurista, haimme ne sylissä kantamalla.
Olimme aamupäivällä ehtineet raivata loput työkalut ja romut pois kanalan alueelta, mutta kuivike oli vielä levittämättä kanalan lattialle ja munintapesiin. Niinpä nakkasimme kanat ihmettelemään ulkoaitausta siksi aikaa, että saimme viimeisteltyä puitteet.
Veimme aitaukseen raikasta vettä vadissa sekä ostamaamme täysrehua naapurilta saamassamme ruokinta-automaatissa.
Kanat olivat alkuun hyvin arkoja ja kasaantuivat epämääräiseksi
sulkien ja heiluvien päiden sekamelskaksi aitauksen kauimmaiseen nurkkaan.
Olimme päättäneet nimetä kanat Orange is the New Black -sarjan hahmojen mukaan, ja tiesimme kaikki heti kuka kukin oli. Kukko sai nimekseen Caputo, punertavin kana oli tietenkin Red, ruskea kana Taystee ja kanoista rohkein nimettiin
lempihahmomme Pousseyn mukaan.
Kanat olivat alkuun hyvin arkoja ja kasaantuivat epämääräiseksi
sulkien ja heiluvien päiden sekamelskaksi aitauksen kauimmaiseen nurkkaan.
Olimme päättäneet nimetä kanat Orange is the New Black -sarjan hahmojen mukaan, ja tiesimme kaikki heti kuka kukin oli. Kukko sai nimekseen Caputo, punertavin kana oli tietenkin Red, ruskea kana Taystee ja kanoista rohkein nimettiin
lempihahmomme Pousseyn mukaan.
Kun siirryimme hieman kauemmas tarkkailemaan niitä, alkoi heti näkyä eroja kanojen luonteissa. Kukko piti selkeästi kanat kurissa ja nuhteessa. Kotkotuksellaan ja liikehdinnällään se varoitti kanojaan heti, jos ne lähestyivät meitä liikaa. Poussey lähti ensimmäisenä omatoimisesti tutkailemaan uutta ympäristöä eikä odotellut kukon varmistavan nurkkien turvallisuutta, kuten Red ja Taystee tuntuivat tekevän. Seuraavana päivänä huomasimme, että tohkeissaan seikkaillessaan se myös välillä törmäilee aitauksen verkkoseiniin. Redillä puolestaan on korkean paikan kammo. Se räpistelee kyllä itsensä orrelle, mutta epäröi ja empii alastuloa pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo lehahtaneet alas orrelta muihin puuhiin.
Seurailimme kanojen touhuja koko loppuillan välillä lähempää ja välillä kauempaa. Missään vaiheessa niitä ei kiinnostanut, mihin aitauksen keskeltä lähtevä silta johtaa. Melko aikaisin illalla ne pomppasivatkin ulkoaitauksen orrelle nukkumaan kylki kyljessä.
ASIALLISET HOMMAT HOIDETAAN, MUUTEN OLLAAN KUIN ELLUN KANAT
Seuraavan päivän sarastaessa totesimme, etteivät kanat olleet löytäneet vieläkään tietään sisälle kanalaan. Vaihdoimme kanoille juomavedet ja veimme riisintähteet ja tuoreita marjoja nokittavaksi. Samalla yritimme riisin avulla houkutella kanoja sillalle ja sitä kautta sisälle tutustumaan uuteen kotiinsa, mutta kanoja ei Hannu ja Kerttu -leikit kiinnostaneet, vaan ne nokkivat riisinsä maasta sen sijaan että olisivat seuranneet herkkupolkua sisälle.
Caputo antoi ensimmäisen ääninäytteensä ja kajautti ilmoille kukkokiekuut.
Hieman myöhemmin päivällä kokosimme kanoille monipuolisen aterian testataksemme mistä ne pitävät. Tarjolla oli kurkkumehun puristamisesta ylijäänyttä kurkkumössöä, kurpitsansiemeniä, perunaa, porkkanaa, riisiä ja makaronia. Riisi ja makaroni ovat selvästi sellaista herkkua, ettei ainakaan niiden rinnalla kannata tarjota mitään tylsää terveysruokaa.
Poussey hullaantui makaroniin nokkien yksi kerrallaan kaikki makaronit riisin joukosta. Kukko kuljetteli perunanpaloja kauemmas ruoka-astiasta, mutta ei sitten jäänytkään niitä nokkimaan. Kurkku ei maistunut kellekään ja porkkanatkin jäivät syömättä. Joku kanoista yritti maistella kurpitsansiemeniä, mutta kukko nokkaisi ne pois kanan nokasta.
Päivä oli sateinen ja minä vietin sen tuskastelemalla Eviran kaavakkeiden kanssa. Kahden kaavakkeen täyttämisessä tuhraantui mukavasti muutama tunti kuin siivillä. Revittyäni puolet hiuksistani lueskelin munanetin keskustelufoorumilta, ettei kaavakkeiden täyttö muillekaan tuntunut lastenleikkiä olevan.
Kyseessä olivat siis siipikarjan pitäjäksi rekisteröitymis- ja kanojen pitopaikan ilmoituskaavakkeet.
Kyseessä olivat siis siipikarjan pitäjäksi rekisteröitymis- ja kanojen pitopaikan ilmoituskaavakkeet.
KAUHISTUKSEN KANAHÄKKI!
Olimme jo laittaneet kanasille ulkoaitauksen yhteen nurkkaan palan valokatetta verkkokaton päälle sateensuojaksi, mutta sisätiloihin kanat eivät ohjautuneet, vaan kyyristelivät ulkona sateessa. Mikäpä siinä sinänsä, olkoot ulkona jos haluavat ja nukkukootkin siellä - maatiaiskanojen säilytyksessä olennaista onkin, että kanat saavat toteuttaa luontaista toimintatapaansa ja elää kuin olisivat villikanoja. Mutta meitä huolestutti, etteivät nämä hönöt ymmärtäisi että sateelta ja kylmältä pääsee tarvittaessa sisälle suojaan.
Ensitöiksemme laskimme aitauksessa olevan pihaorren maahan, jotta kanat luontaisesti hakeutuisivat ylös, siltaa pitkin suojaan. Vaan ei - nämä hönöt seisoivat sinnikkäästi rivissä orren päällä, vaikka orsi oli maassa! Sitten asetimme orren houkuttelevasti kanalan ikkunasta puoliksi ulos, mutta kanat eivät ymmärtäneet vihjettä, joten veimme orren kokonaan pois aitauksesta. Yritimme saartaa kanat niin, ettei niillä olisi muuta mahdollisuutta kuin sännätä sisälle. Tuloksetonta räpiköimistä. Kanat vaan kuopsuttelivat aitauksessa käymättä yölevolle ilman nukkumaorttaan.
Lopulta mies otti kukon kiinni ja vei sen sisälle toivoen, että kanat seuraisivat perässä. Caputo kutsui kanoja sinnikkäästi kotkottelemalla, mutta kanat vain pyörivät aitauksessa kuin... noh, päättömät kanat. Hetken huudeltuaan Caputokin tuli takaisin ulos.
Kanojen kotkotus muuttui heti huolestuneesta helpottuneeksi. Myöhään illalla kanojen edelleen kuopsutellessa aitauksessa päätimme saada kaikki sisälle. Lyhyen ajojahdin tuloksena kanat kaakattivat hysteerisesti hämärässä kanalassa. Laitoimme aitaukseen johtavan luukun kiinni, jotta hönöt malttaisivat rauhoittua aloilleen. Ne hiljenivätkin nopeasti ja kävivät nukkumaan orsille.
Kanojen kotkotus muuttui heti huolestuneesta helpottuneeksi. Myöhään illalla kanojen edelleen kuopsutellessa aitauksessa päätimme saada kaikki sisälle. Lyhyen ajojahdin tuloksena kanat kaakattivat hysteerisesti hämärässä kanalassa. Laitoimme aitaukseen johtavan luukun kiinni, jotta hönöt malttaisivat rauhoittua aloilleen. Ne hiljenivätkin nopeasti ja kävivät nukkumaan orsille.
Aamulla töihin lähtiessään mies kävi avaamassa luukun kanalasta aitaukseen, mutta ilmeisesti kanalan atmosfääri oli miellyttävä, koska koko jengi oli edelleen sisällä kun minä ja tytär heräsimme paria tuntia myöhemmin ihmettelemään, missä kanat ovat. Lähtiessämme vesienvaihto- ja ruokintareissulle Caputo astelikin ylväänä ulos kanalasta. Kanaset viihtyivät vielä sisäorsilla.
Myöhemmin päivällä tulimme tarkistamaan tilanteen ja sisällä oli ainoastaan Poussey, joka oli löytänyt tiensä munintapesään. Iltapäivällä kaikki kanat olivat aitauksessa ja tarkastimme munintapesät.
Alemmasta pesästä löytyi yksi muna, ja aitauksesta vielä toinen!
Koska kanat vaikuttivat löytävän nyt tiensä sekä sisälle että ulos, päätimme antaa niille valinnanmahdollisuuden ja jätimme luukun auki seuraavaksi yöksi. Kanaset päättivät nukkua ulkona ja olivat jo täydessä touhussa aamulla puoli kuuden aikaan kun heräilin juomaan kahvia ennen työpäivää. Caputo kiekui kuin viimeistä päivää noin puolen tunnin ajan ja kävi välillä häiriköimässä kanoja. Kävin heittämässä niille vähän kurpitsansiemeniä ja puolikkaan banaanin, joka oli ilmeisesti maistunut mainiolta, koska siitä ei ollut jäljellä jälkeäkään kun tytär heräili kanoja ihmettelemään myöhemmin aamulla. Työpäiväni jälkeen tarjottu kaura sai myös kanat riemastumaan ja munintapesästä löytyi taas muna.
Alemmasta pesästä löytyi yksi muna, ja aitauksesta vielä toinen!
Koska kanat vaikuttivat löytävän nyt tiensä sekä sisälle että ulos, päätimme antaa niille valinnanmahdollisuuden ja jätimme luukun auki seuraavaksi yöksi. Kanaset päättivät nukkua ulkona ja olivat jo täydessä touhussa aamulla puoli kuuden aikaan kun heräilin juomaan kahvia ennen työpäivää. Caputo kiekui kuin viimeistä päivää noin puolen tunnin ajan ja kävi välillä häiriköimässä kanoja. Kävin heittämässä niille vähän kurpitsansiemeniä ja puolikkaan banaanin, joka oli ilmeisesti maistunut mainiolta, koska siitä ei ollut jäljellä jälkeäkään kun tytär heräili kanoja ihmettelemään myöhemmin aamulla. Työpäiväni jälkeen tarjottu kaura sai myös kanat riemastumaan ja munintapesästä löytyi taas muna.
Tänä autuaana päivänä, 12.heinäkuuta 2018, vain vuorokausi kanalaan liittyvien hakemusten lähettämisestä sain myös sähköpostilla vastauksen. Olin nyt virallisesti siipikarjanpitäjä.
Täyspäinen landepaukku. Kananpaskaa kengänpohjissa ja kynsien alla kananrehua.
"Jummijammi kuulkaa.
20 vuotta sitten haaveilin aikuisena asuvani jonkun ison kaupungin keskustassa loft-asunnossa. 10 vuotta sitten muutin landelle vähän pitkin hampain. Jos joku olisi mulle tuossa välissä sanonut, että alle nelikymppisenä rekisteröidyn virallisesti siipikarjanpitäjäksi ja herään aamuvuoroon aikaisemmin viedäkseni kanoille herkkuja, keräilen kanoille omista puskista marjoja ja ajelen maasturi-Volvolla töihin, niin olisin varmaan joko nauranut itseni tärviölle tai hypännyt sillalta ihan vaan siksi, että kuulostaa niin lohduttomalta.
Mut tiettekö tää on aivan ihanaa!"
LINKKIVINKKI:
Rekisteröityminen siipikarjanpitäjäksi ja eläinten pitopaikan ilmoittamislomakkeet:
https://www.evira.fi/tietoa-evirasta/lomakkeet-ja-ohjeet/elaimet/elainten-merkitseminen-jarekisterointi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti